Massenet ei pelota virolaisia

Veijo Murtomäki. Helsingin Sanomat. 11. juuni 2009.

Taiteen, kirjallisuuden ja mentaliteetin suhteen virolaiset tuntuvat olevan suomalaisia lähempänä Keski-Eurooppaa. Tallinnalaisesta kirjakaupasta voi löytää Charles Baudelairen kokoelman Pahan kukkia (1868) täydellisenä ranskalais-virolaisena laitoksena (2000). Vastaava suomalaiskäännös puuttuu.

Yhtä ilahduttavasti Virossa esitetään tänä vuonna kaksi Jules Massenet'n (1842-1922) oopperaa. Massenet on 25 oopperallaan Ranskan merkittävin romanttinen oopperasäveltäjä. Tarton Vanemuine-teatterin pienellä näyttämöllä oli huhti-toukokuussa ooppera Manon. Lokakuun ja ensi vuoden helmikuun välillä Manon nähdään Tartossa vielä kuusi kertaa.

Ja ihme ja kumma: Pärnun Endla-teatterin ja PromFestin, Pärnun kansainvälisen oopperafestivaalin, yhteistyönä touko-kesäkuussa kaupungissa tarjottiin kuusi esitystä Massenet'n oopperasta Thais. Pääosin paikallisin voimin oli saatu aikaan edustava ja laadukas esitys. Siinä yhdistettiin modernia eurooppalaista musiikkiteatteria oivallisiin viittauksiin oopperan tapahtumäaikaan ja -paikkaan, 300-luvun Egyptiin. Anatole Francen romaaniin laadittu libretto siirsi katsojan keskelle erakkomunkki Athanaelin ja kurtisaani Thaisin välistä henkistä taistoa.

Venäläissopraano Veronika Dziojeva oli uskottava ilmestys ja lauloi kauniin viettelevästi. Valkovenäläisbaritoni Ilja Siltsukovin ääni soi miellyttävän luonnollisesti. VirolainenOliver Kuusik esitti osuvasti juhlija Niciaksen osuuden. Liettualainen Vladimiras Prudnikovas Palemon-munkkina herätti sympatioita.

Pärnun kaupunginorkesteri soitti yhtä herkästi kuin voimallisestikin Erki Pehkin erinomaisella johdolla.

Rohkeiden virolaisten into voisi tarttua Suomen Kansallisoopperaankin. Mikko Franck lupasi lisää ranskalaista tullessaan taiteelliseksi johtajaksi, mutta ensi kauden ohjelma tarjoaa sikäli vain kaluttuja teoksia: Bizet'n Carmenin ja Gounod'n Faustin. Hohhoijaa!

Jo Aino Acktén ja hänen Thais-esitystensä (1910) perinnön vaalimiseksi Kansallisooppera voisi ryhdistäytyä. Etenkin kun Massenet'n tuotannosta meillä on esitetty vain neljä oopperaa, aikoja sitten: Thais (1910, 1930), Navarratar (1911), Werther (1920, 1987) Ja Manon (1939, 1954, 1966).